Omissa lapsuuden saunamuistoissani makkara on ollut sellainen foliopussiin työnnetty tai sitten lähellä saunan kattoa telineessä miten kuten pysyvä elintarvike. Suunnilleen samaa tuo on silloin tällöin nykyisinkin.
Omassa perheessä makkaransyönnin tultua ajankohtaiseksi vauvanruokakauden päätyttyä (olisikohan hapankaali-bratwurst –piltillä mitään markkinoita?) oli meilläkin aiheellista pohtia ravitsemussuositusten toteuttamista käytännössä. Olihan nitriitin suositeltu raja-arvo sellainen, että se täyttyi jo kahdesta nakkimakkarasta per viikko. Ei näyttänyt tilanne kovin valoisalta, kun vielä kaiken lisäksi makkara tuntui maistuvan leikkeleenä, keitossa, sellaisenaan jne. Makkarahyllyjen tutkiskelu ja kausittainen AKS-harrastus auttoi onneksi tähän pulmaan. Eräs pieni valmistaja myi nitriititöntä nakkia ja nyt saattoi olla riistämättä kolmatta kappaletta lapsen suusta.
Vanhempi lapsista (tyttö) soi makkaraa tuonne nelivuotiaaksi saakka kaikissa muodoissa, sen jälkeen on kelvannut vain makkarakeitossa olevat palaset. Muu on kuulema pahaa! Onkohan tämä jotenkin geeneissä? Pienempi (poika) kuitenkin ilmoittaa saunaan mennessä, että: ”Tuossa ei keiku makkalaa” (suomennos: makkarapannu ei ole viritettynä katosta roikkuvaan ketjuun). Kaikki mallit tuntuvat menevän paitsi nyt ihan tulisimmat Tex-Mexit. Ja saksalaista sinappia hitunen lautaselle. Useimmiten tarvitaan vielä lisää.
Valmistustapana on kiuaspannun sijasta melkein aina grilli, koska saunominen jää sen verran lyhyeksi ettei väriä käyrään ehdi ilmestyä.
Valikoimat ovat Kotkassa sellaiset pienen kaupungin malliset. Suuria valmistajia ja myyvimmät artikkelit. Pienvalmistusta on lähellä Pyhtäällä, mutta myyntiä vain parissa paikassa. Tosin vaihtelua on tuonut Haminaan avautunut saksalaisen kauppaketjun myymälä, joka turvaa sinapin ja bratwurstin saannin. Aikaisemmin olikin melkein tuttavien matkustuksen varassa, kun tuonti yhden perheen tarpeisiin ei oikein innostanut valmistajia. Meillä ei ole kotimaisella sinapilla ollut menekkiä, kun se on kaikkien mielestä siirappilientä.
Tähän lopuksi sitten resepti hapankaalin valmistamiseksi. Tarvitaan:
½ kg hapankaalia (Rainbow-lasipurkki)
iso sipuli
pala sian savukylkeä tai pekonia
1 lihaliemikuutio
katajanmarjoja
mausteneilikoita
pullo valkoviiniä / vettä
Ruskista vaikka padassa sian kylki ja sipulisilppu, lisää valutettu hapankaali ja kääntele hetkisen. Sekaan mausteet ja viiniä sen verran että kaali juuri ja juuri peittyy. Uuni kuumenemaan 150°C ja pata kannella suljettuna uuniin muutamaksi tunniksi.
Tähän oheen sopii grillattu bratwursti ja keitetty peruna. Tosi herkkusuu valitsee vielä kunnon vaahtokukan ja patongin päälle Schmelziä (sulatettua sianrasvaa). Kaukana on kavala maailma!
Makkara on hengen ravintoa.
Tämän kuun kommentaattori
Pasi Lintunen, AKS:n perustajajäseniä