Ensimmäiset makkaramuistoni liittyvät lauantaihin – ja tietenkin lauantaimakkaraan. Siihen aikaan – hieman sotien jälkeen – oli kaikesta pulaa ja kaikki oli kortilla. Joskus kuitenkin oli ruokapöydässä muutama siivu lauantaimakkaraa, jota pikku Ristokin sai maistaa. Maukasta olikin tuo harvinainen herkku! Nykyinen B-luokan lauantaimakkara ei tuonaikaista juurikaan muistuta.
50-luvun alussa alkoi säännöstely loppua pikkuhiljaa ja myös makkaravalikoimat laajenivat – tuli kestomakkaroita ja teemakkaraa sekä lenkin esimuotoa – halpaa eli hampparin makkaraa. Yleensä meillä kesämökillä oli tarjolla kalaa – niin savustettuna kuin sanomalehtikäärössä paistettuna. Kerran pari kesässä kuitenkin käristettiin nuotiossa makkaraa – tuota äsken mainittua hampparin väärää – tikun nenässä. Perinteiseen tapaan siihen tuli enin osa mausta tuhkasta, hiekasta ja havunneulasista, muuten se oli sitten päältä kuumaa ja nokista, sisältä kylmää ja vetistä mössöä. Tämä valmistustapahan on edelleen yleisesti käytössä, ja sopii hyvin suurimmalle osalle markettien tarjousmakkaroista.
60-luvulla tuli sitten Sininen – Suomen kansan tuleva suosikkivihannes. Ei se paljon millekään maistunut. Sen sijaan Punaisessa oli makuakin – ilmankos se hävisi melko pian markkinoilta. Epämiellyttävin makkarakokemukseni on vuosikymmenen lopulta: eräänä uudenvuoden aattona söin kotipuolessa Valtimolla nakkikioskilla muutaman rasvaisen ryynimakkaran, jotka taisivat olla hieman yli-ikäisiä ja aiheuttivat hirvittävän pahoinvoinnin ja yli 20 vuotta kestäneen inhon ryynäreitä kohtaan. Vasta AKS:n istunnoissa löysin ryynimakkarat uudestaan.
Parilta seuraavalta vuosikymmeneltä on vain joitakin hajanaisia makkaramuistoja jäänyt mieleen, kuten Hietalahden Hallista vähintään kerran viikossa ostamani Valkosipulilenkki – lihaisa ja voimakkaasti Valkosipulilla maustettu oikein maukas tuote. Ulkomaan kokemuksena ovat mieleen jääneet varsinkin Saksan ja Puolan mainiot makkarat – bratwurstit ja krakovanmakkarat – joiden lihaisuus ja rasvaisuus ovat omaa luokkaansa. 90-luku ja siitä eteenpäin ovatkin sitten jo AKS-aikaa. Muutama makkara – yli 1100 erilaista – on tullut maistetuksi. Mutta se sitten toinen juttu, kuten Kipling sanoisi.
Tämän kuun kommentaattori
Risto I. Pappinen, AKS:n kunniapuheenjohtaja ja perustajajäsen