Me arjen makkaranharrastajat voimme uskoa makkaran kuin makkaran sopivan kaiken ja kaikkien kanssa kaikkialla kaiken aikaa – paitsi ehkä sille entiselle heikkohermoiselle vegaanifeministille, josta se entinen syvähenkinen makkarahenkilö tapasi varoittaa.
Erityisesti, kun on poissa kotoa kulkenut ja juonut mitä vain joukolla tai yksinkin hyvän aikaa syömättä, maistuu mikä tahansa yögrillin tarjoomus silloin mainiosti jatkoksi. Kysymys ei tällöin kuitenkaan ole kyytipojasta vaan hiukopalasta eli juoppokuskista (kiitoksemme kaikille heille).
Kyytipoika on sellainen, joka antaa mukavaa kyytiä, pitää tiellä ja osaa vielä kiehtovasti kertoa vaihtuvista maisemista. Juoman (ja myös päinvastoin ruoan) kyytipoika hoitaa saman työn. Mutta onko makkarasta kuin makkarasta tähän? Makkara pitää toki aina tiellä, jos vain pysyy kuorman päällä, mutta miksei kuskia valitsisi tarkemmin, jos haluaa hauskaa ja vauhdikasta menoa? Toisaalta myös kyydittävät on valikoitava. Emme huoli matkaseuraksi nyt limuja tai mehuja. Nämä juomat eivät tarvitse kyytipoikaa, koska eivät pääse kyytiin. Maito taas on itse mm. mustan makkaran kyytipoika. Samaten tisleet, jotka sinällään tarjoavat tosi jänniä kohtaamisia makkaran kanssa. Vesi, tee ja kahvi sopivat mukaan, mutta emme nyt tällä kertaa kysy heiltä. Otamme olutta ja juomme viiniä makkaran kanssa.
Me arjen oluenystävät saatamme ajatella, että olut kuin olut käy makkaran kuin makkaran kera kun taas viinit eivät kuulu näihin piireihin. Näin tuntuvat useat viininystävätkin ajattelevan, vaikka voisivat tietää, että ainakin kaikilla rypäleviiniseuduilla syödään myös monenlaista makkaraa ja makkararuokia. Viinien yhtä hyvin kuin makkaran laaja kirjo voi kuitenkin tehdä vaikeaksi valita keskenään yhteen sopivat parit. Erityisesti kuivat viinit vaativat huolellisuutta, mutta myös palkitsevat. Toisaalta jonkin todella teekkarihenkisen yhdistelmän kokeminen saattaa jopa lopullisesti tuhota ihmisen luottamuksen sekä viiniin että makkaraan.
Onnistuneiden valintojen perussääntö on tietysti valita viini-makkaraparit tyypillisesti samoilta seuduilta. Esimerkiksi niin että kuivan sherryn ja kuohu- tai valkoviinin kanssa voi tarjota kylmäksi palaksi jotain eteläistä suola- tai leikkelemakkaraa. Mortadella-tyyppinen ja salami käy ja myös eräät savustetut makkarat, muttei lenkki tai teemakkara ym.. Jälkimmäiset ikävästi häviävät viinille. Kuivat punaviinit suhtautuvat makkaraan samoin. Paistinmakkaroita viineille löytyy helposti. Tällaisia ovat monenlaiset lihaisat ja kunnolla maustetut makkarat, lammas- ja ns. maalaismakkarat jne. Suomalainenkin valikoima on nykyisin jo varsin runsas ja siinä on usein viiniystävällisiä eteläisiä sävyjä. Mutta myöskään ryyni- ja verimakkaroita ei pidä tässä unohtaa – eikä ennenkaikkea kansainvälisintä makkaraamme, maksamakkaraa.
Etelästäkin löytyy makeahkoja viinejä, mutta pohjoisempana ne ovat vielä yleisempiä. Vaikkapa puolimakeat punaviinit Unkarista tai rieslingviinit sekä tuttu Elysèe Nro 1 suostuvat kuivia laajempaan makkarayhteyteen. Kotoiset leikkelemakkaratkin ja jopa hyvä lenkki saattavat sopia – maksamakkarasta siis puhumattakaan. Ja suomalainen omenaviini ja perussiiderihän ei viero mitään.
Olutmakkaran valintaan ei kannata myöskään suhtautua huolettomasti, mikäli taas haluaa mukavia kohtaamisia ja välttää ikäviä yhdistelmiä. Kokeilkaapa vaikka porttereita ja stouteja ja kertokaa meille, löytyykö juuri muuta kuin – kuinka ollakaan – maksamakkara. Täysmaltaiset ja oikein humaloidut tummat tai vaaleat ja ylipäätään kaikki luonteikkaat oluet vaativat myös makkaralta luonnetta ja vähimmäisvoimaa.
Vaikka oluiden lajivalikoima ei ole aivan yhtä lavea kuin viinien, voi viinimakkaran valintatapaa soveltaa myös olutmakkaraan. Siis maassa maan tavalla eli kuten hyvin tiedämme: suomalaisen puolimaltaisen perusoluen kanssa sopivat saumattomasti yhteen vastaavasti vaatimattomimmatkin suomalaiset perusgrillerit – ja oikein hyvin.
Tutkikoon itse kukin näitä asioita tykönänsä ja hyvässä makkaraseurassa – terveydeksemme!
Tämän kuun kommentaattori
Olli Ravela