{"id":18,"date":"2003-07-31T10:55:33","date_gmt":"2003-07-31T08:55:33","guid":{"rendered":"http:\/\/www.makkara.info\/blog\/?p=18"},"modified":"2003-07-31T10:55:33","modified_gmt":"2003-07-31T08:55:33","slug":"salsicciaa-einon-kanssa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/makkarat.fi\/blog\/salsicciaa-einon-kanssa\/","title":{"rendered":"Salsicciaa Einon kanssa"},"content":{"rendered":"

L<\/strong><\/font>auantai. S\u00e4ngyst\u00e4 yl\u00f6s. Vilkaisu j\u00e4\u00e4kaappiin, mutta vain juustossa l\u00f6ytyy. Takaisin s\u00e4ngylle makaamaan. Olo on kuin j\u00e4\u00e4kaapilla. Tyhj\u00e4, mutta haiseva. Kenties aikanaan l\u00f6yd\u00e4n rasian, joka pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n sinihomejuuston hajun. Ei, eip\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole t\u00e4ynn\u00e4 vatsa, ei p\u00e4\u00e4, ei j\u00e4\u00e4kaappi. Joskus sit\u00e4 tuntee itsens\u00e4 kovin vanhaksi ja raihnaiseksi. <\/font><\/p>\n

”Haihtuvi nuoruus niin kuin vieriv\u00e4 virta.
\nLangat jo harmaat ly\u00f6 elon kultainen pirta.
\nTurhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni;
\nriemua ei suo rattoisa seura, ei viini.”<\/em> <\/font><\/p>\n

Hetkeen yritti tarttua Armas Einar Leopold L\u00f6nnbohm<\/strong>, yksi viime vuosisadan alun loistavimmista eksistentialisteista. H\u00e4n syntyi 6. hein\u00e4kuuta 1878 eli 125 vuotta sitten. <\/font><\/p>\n

L\u00e4hden Hakaniemen halliin etsim\u00e4\u00e4n ruokaa. Laajemman kiertelyn j\u00e4t\u00e4n toiseen kertaan. Olen yritt\u00e4nyt vertailla Hakaniemen hallin ja Wanhan Kauppahallin myyj\u00e4tt\u00e4ri\u00e4, mutta t\u00e4n\u00e4 lauantaina ei ole aikaa silm\u00e4nruoalle. Siirryn lihatiskien luokse. <\/font><\/p>\n

Reinin Liha mainostaa lammas-salsiccia-tuoremakkaraa<\/em>. Siin\u00e4 on lappusen mukaan Ahvenanmaan karitsaa, luomuyrttej\u00e4, sherry\u00e4 ja valkosipulia. Italiassa kaikkialla makkaraa kutsutaan salsicciaksi, mutta ajatukseni lent\u00e4v\u00e4t Sisiliaan ja Kummiset\u00e4-elokuvaan. On kuin olisin saanut Corleonen oliivi\u00f6ljyfirman edustajalta tarjouksen, josta ei voi kielt\u00e4yty\u00e4. Ostan yhden kappaleen 3,40 eurolla. Se painaa noin 185 grammaa, kilohinta on 18,30 euroa. <\/font><\/p>\n

Ehk\u00e4 Einokin shoppaili Hakaniemen hallissa. Vuonna 1914, kun halli valmistui ja elintarvikemyyj\u00e4t h\u00e4\u00e4dettiin torilta sis\u00e4tiloihin, oli h\u00e4n jo ansainnut laakerinlehv\u00e4ns\u00e4. Eik\u00e4 Eino ollut j\u00e4\u00e4nyt niille lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, takana oli esimerkiksi pitk\u00e4 Italian-matka. Ehk\u00e4 h\u00e4n maistoi siell\u00e4 salsicciaa. <\/font><\/p>\n

Vett\u00e4 alkaa olla sek\u00e4 kielell\u00e4 ett\u00e4 otsalla, kun kiiruhdan Hakaniemen Maxiin ostamaan lisukkeita. Paketti perunamuusijauhoa, hinta 1,50 euroa. Pakkauksesta saa kuusi miehen annosta, joten yhden hinnaksi tulee 0,25 euroa. Alkusalaatiksi Suomessa tuotettu pihvitomaatti, hinta 0,65 euroa. Ruokajuomaksi puolen litran t\u00f6lkillinen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Pils -keskiolutta<\/em> eli suomalaista vaaleaa t\u00e4ysmallasolutta, hinta 1,99 euroa ja pantti. Kassalta mukaan viel\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4lehti, hinta 2 euroa, sitten pikataival kotiin. <\/font><\/p>\n

J\u00f6\u00f6tti heti paistinpannulle k\u00e4ristym\u00e4\u00e4n. P\u00e4\u00e4lle tarvitaan leivinpaperi pys\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n r\u00e4iskeet. Kuluu kiduttavat 20 minuuttia ennen kuin tuoremakkara on kypsynyt, mutta sin\u00e4 aikana valmistan perunamuusin, lataan kahvinkeittimen, sy\u00f6n tomaatin ja tarkistan www.makkara.info<\/em>sta, mit\u00e4 tuli ostettua. Vaikuttaa lupaavalta. Reinin Lihan Lammasmakkara ainakin oli saanut 13,5 pistett\u00e4. <\/font><\/p>\n

Lopputuloksesta muodostuu kokonaisuutena erinomainen. On syntynyt l\u00e4hes mestariteos t\u00e4ss\u00e4 kotiruoan genress\u00e4. Hillityt muusi ja olut luovat rauhallisen taustan teoksen ytimelle, r\u00f6p\u00e4k\u00e4sti maustetulle makkaralle, jonka rakenteessa on hampaissa tuntuvaa korhoutta. <\/font><\/p>\n

Nautinnon t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 musiikki. Taustalla on soinut Eleftheria Arvanitaki<\/strong>n levy. Joskus j\u00e4rkytt\u00e4\u00e4, miten tuon kauniin kreetalaisen \u00e4\u00e4ni painelee suoraan suomalaisen miehen melankolia-akupisteit\u00e4. <\/font><\/p>\n

Lautanen on tyhjentynyt, vatsa t\u00e4yttynyt ja p\u00e4\u00e4kin taitaa olla puolillaan. Maailma ei en\u00e4\u00e4 tunnu pahalta. <\/font><\/p>\n

”Nyt tulkaa te murheet ja vastukset,
\nniin saatte te vasten suuta!
\nNyt raudasta mulla on j\u00e4nteret,
\nnyt luuni on yht\u00e4 luuta.
\nKas, Apolloa, joka hymyilee,
\nsit\u00e4 voita ei Olympo jumalineen,
\nei Tartarus, Pluto, ei Poseidon.
\nHymyn voima on voittamaton.” <\/em> <\/font><\/p>\n

Vaihdan musiikiksi The Plattersin harmittoman levyn. J\u00e4lkiruokakahvi on tipahdellut. Olen valmis kohtaamaan el\u00e4m\u00e4n turhuuden. Kaadan mukillisen ja avaan iltap\u00e4iv\u00e4lehden. Ja viel\u00e4 kerran tunnustan uskoni Einoon, sill\u00e4 P\u00e4iv\u00e4lehden entisen toimittajan sanat ovat j\u00e4lleen tulleet toteen. <\/font><\/p>\n

”Oli kerran maa, miss\u00e4 kaikki valehtelivat. Sanomalehdet valehtelivat, puolueet valehtelivat, kaikki yksityiset kansalaiset valehtelivat, vain siksi, ett\u00e4 he eiv\u00e4t osanneet puhua totta. He eiv\u00e4t olleet koskaan oppineet sit\u00e4 taitoa.” <\/em> <\/font><\/p>\n


\nKari Leetikko<\/strong><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Lauantai. S\u00e4ngyst\u00e4 yl\u00f6s. Vilkaisu j\u00e4\u00e4kaappiin, mutta vain juustossa l\u00f6ytyy. Takaisin s\u00e4ngylle makaamaan. Olo on kuin j\u00e4\u00e4kaapilla. Tyhj\u00e4, mutta haiseva. Kenties aikanaan l\u00f6yd\u00e4n rasian, joka pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n sinihomejuuston hajun. Ei, eip\u00e4 en\u00e4\u00e4 ole t\u00e4ynn\u00e4 vatsa, ei p\u00e4\u00e4, ei j\u00e4\u00e4kaappi. Joskus sit\u00e4 tuntee itsens\u00e4 kovin vanhaksi ja raihnaiseksi.<\/p>\n","protected":false},"author":11,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"om_disable_all_campaigns":false,"_monsterinsights_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"_uf_show_specific_survey":0,"_uf_disable_surveys":false,"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[],"class_list":["post-18","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"aioseo_notices":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/makkarat.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/18","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/makkarat.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/makkarat.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/makkarat.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/users\/11"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/makkarat.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=18"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/makkarat.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/18\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/makkarat.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=18"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/makkarat.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=18"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/makkarat.fi\/blog\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=18"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}